Nyt se on täällä, kevät.
Pysyäkseen sen vauhdissa pitää olla reipas. Jokainen aamu tuo jotain uutta iloksi silmille ja korville. Eilinen käynti mökillä alkoi vallan hupaisasti. Jänis lähti juoksemaan metsätietä edellämme puikkelehtien ja hyppien puolelta toiselle. Kevättä tuntui olevan jänöllä rinnassa ja kerrankin annoin kameran olla rauhassa ja tunsin katselemisen iloa. Tienvarren koivut hohtivat limeä valoa ja olo oli kuin satumaassa.
Perillä huomasin, että ruohonleikkuuajot ovat alkamassa. Asiasta puhuessani käytin sanaa saa, johon Naskartelija tarkensi, saa vai pitää. Nyt olin niin kevään lumoissa, että ruohonleikkuukin putkahti plusmerkkisten asioiden listalle. Onhan se hyvää, joskin pakollista kuntoilua ainakin loppukesästä.
Lintupöntön tuntumassa käytiin kovaa omistusoikeus-sirkutusta pöntön oikeasta omistajasta. Tiesin, että sinitiainen oli perustanut perheen sinne ja nyt kirjosieppojen saavuttua omistamisesta käytiin kovaa suukopua.
Omenapuun oksa tarjosi mainion paikan pöntönvaltaamisyrityksille. Ja tekstiä tuli solkenaan.
Toisinaan käännettiin selkä ja oltiin kuin ei kiinnostaisi tippaakaan koko hautomoajatus. Tuuli pahalteli keväisen viimaisesti länneltä ja katiskat jäi kokematta juuri siitä syystä. Ei huvittanut lähteä keikkumaan kivelle edes kala-aterian toivossa. Koivukin ihmetteli kevään voimaa, juuri putkahtaneet lehdet oli tuuli riipiä mennessään.
Vadelman lehdet paistattelivat päivää auringossa ja tuulelta suojassa. Enteileekö tämä runsasta metsävadelmasatoa. Toisaalta taas, viime yönä pakkanen kävi muutaman asteen miinuksen puolella. Mustikan kukkiminen näkyi paikoitellen olevan alkamassa. Saapas nähdä kuinka käy?
Istuksin hetken kuvaamassa voikukkaa ja hups ihan henkeä pidättäen kuvasin perhosta joka lennähti villasukkani varteen. Perhonen piti sukkani lilasta raidasta ja viihtyi siinä tovin. Hetkissä voi joskus olla koko elämä.
Kuvittelija rakastaa kevättä. Keväästä saan aina voimaa, se auttaa minua katsomaan ympärilleni ja iloitsemaan kaikesta kauniista mitä luonto lapselleen antaa.
Kiitos myötäelämisestä! Olette niin ihania kaikki. Kiitos!
Nyt kannattaa herätä varhain aamulla lintujen lauluun, se on parasta konserttia ikinä. Mikä sinun mielestäsi on parasta keväässä?
Voi, että on aina ilo lukea soljuvaa tekstiäsi. On sitten aihe iloinen tai surullinen, se ei jätä kylmäksi.
VastaaPoistaEnpä osaa sanoa, mikä keväässä olisi parasta, nautin kaikesta uuudesta, mitä ympärillä näen, kuulen ja haistan.
Hienot kuvat kevään etenemisestä, erityisesti tykkään sitruunaperhosesta, jonka raita valinta osui nappiin :))
Parasta keväässä on Kaikki. Jos yksi on pakko valita, niin se on valo.
VastaaPoista