En ole perinteinen äitienpäivä-äiti. Ei niin etten haluaisi, en vain osaa. En ole koskaan osannut. Muistan kun luin neuvolan vihkosista millaista on herätä äitiyteen ja sen myötä kaiken nielevään rakkauteen. En koskaan herännyt mainittuun tunteeseen. En ole uhrautuvaa, kaikkeni antavaa, enkä ylimaallisella rakkaudella rakastavaa sorttia. Olen vain tavallinen äiti. Tavallinen. Sen tiedän että olen hoitanut ja huolehtinut, mutta olenko osannut rakastaa? Rakkaus on iso sana. Edes likiarvoon pääseminen ei onnistu.
Mutta tytöstä on polvi parantunut. Ne sanovat, minun lapseni, että rakastavat minua. Minä uskon heitä, minä, joka haluan uskoa, että totuuteen ja rehellisyyteen olen heidät kasvattanut. Minä, joka en tunne olevani perinteinen äitienpäivä-äiti.
-Siniset perhoset, lapsen silmät
etsivät kilttiä leinikönkukkaa.
Mutta vuosien portaat
nousevat niityltä pois,
ja silmämme saavat tottua toisiin kukkiin,
viivoihin, joiksi ajatus vääntyy
ennenkuin se on vääntynyt kohtaloksi.
/Eila Kivikk'aho
En sano mitään mutta lapsi ymmärtää heti eikä puhu..
Eikä kumpikaan ymmärrä väärin.
On jotain sanatonta
johon luottaa.
/Liisa Laukkarinen
Minä taas halusin olla äiti, vaikka olin vielä lapsi. Jotenkin vain tiesin, että olin tullut tänne kokeakseni äitiyden. Ja se on ollut hieno kokemus.
VastaaPoistaEn minäkään silti ole samanlainen äiti kuin muut, mutta onneksi lapset ovat tottuneet juuri minuun.
Hieno kirjoitus äitiyden eri muodoista, erilaisista tavoista olla äiti. Sinun lapsesi ovat juuri sinun, eivätkä haluakaan, että olisit toisenlainen.
Onneksi nykyään sallitaan erilaisia äitiyksiä, sen perinteisen, hyvinkin määritellyn äitiyden, rajat väljenevät.
VastaaPoistaKai vieläkin valtio palkitsee äitejä äitienpäivänä? Muistan, kun ennen aikaan siinä palkittavien rivistössä jokaisella oli lapsia vähintään tusina plus sata lehmää ja ehkä oli leskeksikin jäänyt. Ei ollut muita palkittavia tapoja olla äiti.
Onneksi lapset palkitsevat oman äitinsä, niin kuin sinun lapsesi, rakastamalla sinua sellaisena kuin olet.
eikö rakkaus ilmene juuri teoissa? sanat voivat olla pelkkää helinää, teot ilmentävät paremmin todellisia tunteita. minäkin olen ja haluan olla vain tavallinen äiti.
VastaaPoistaMielenkiintoinen postaus, kiitos.. mietin että varsinkin nuorempana, kun olin äiti, ( nyt isoäiti) tunsin usein, että olen melko huono , en epäillyt rakkauteni olemassa oloa lapsiini, olin äiti tiikeri, ystäväni sanojen mukaan.. tiukka kuri, kun tein koko ajan täyspäiväistä työtä, en ehtinyt olla mikään ihanne äiti , mikä sellainen oikeestaan on? Nyt kun mummina katselen elämää taaksepäin, näen ja tiedän, tein kaikkeni, enempään en olisi pystynyt. Olen jo niin vanha että lähestyn aikoja sitten kuollutta äitiä, ja kirjoitin hänelle runon, kirjoitin ja itkin, koska tunteet nousivat pintaan ja ikävä, mielestäni onnistuin hyvin kuvaamaan millainen on erittäin hyvä äiti.. se oli nimenomaan tekoja ei mitään rupattelua.. Ihmisinä persoonallisus ratkaisee, kukaan ei voi olla aidosti muuta kuin on, jos yrittää olla muuta on näyttelijä..eikös vaan. minusta käsittelet asiaa aidosti, se on sekä rohkeaa että arvostettavaa..Olet ihan hyvä , Äiti.. jokainen omana itsenään..(täysin eriasia on sitten henkisesti sairaat tai vastaavat äidit, onneksi on nykyäään lastensuojelu vähän parempi kuin minun nuoruudessa, kun lapset oli kakaroita, joita piti piiskata aika usein, että muka kasvavat kunnon ihmisiksi..)
VastaaPoistaNyt olen usein miettinyt samaa, olenko osannut rakastaa. Lohduttaudun, että kukaan ei voi olla täydellinen. Rakkaus riittää vajavaisena, puutteellisenakin. Se on moninaista, huolehtimista, muistamista, kannustamista jne. Kiitoksia unohtamatta.
VastaaPoistaHyvä postaus. Äitiyteen liitetään usein niin paljon, että on hyvä muistaa senkin koostuvan loppupelissä aika yksinkertaisista asioista. Tunteikas herkkä alue se tietysti on eri syistä. Mutta olla oma itsensä ja tehdä parhaansa siinä osassa, mikä on annettu. Siinä se rakkaus rinnalla kulkee ja muovautuu.
VastaaPoistaMinä tiedän, että on olemassa sanatonta rakkautta. Äidin ja lapsen välistä. Vaikka itse olenkin tunnehörpäkkä. Kauniisti kirjoitit omasta äitiydestäsi ja sen tunnoista. Hienosti. Sinulle halaukset siitä. Ja laulut päälle!
VastaaPoistaKuvittelija, sinä olet paras ja rakastavin äiti lapsillesi. Se on paljon.
VastaaPoistaKiitos teille kaikille te ihanaiset kommentoijat. Äitienpäivä herättää sydämessäni usein niin mollivoittoisia sävelmiä..
VastaaPoista