Nyt on aika hakea polkupyörä vajasta ja tarttua sen sarviin kiinni. Aika pukea tuulenpitävät vaatteet ja varastautua vesipullon, kännyn ja kameran kera taipaleelle. Pieni määrä uhoa ei ole pahitteeksi, sillä 37 kilometriä on 37 kilometriä ja eka kerta on eka kerta. Kuntoni on kaikesta uhosta huolimatta alamittainen, se lieneekin ainoa alamitta muuten pyöreähkössä persoonassani. Mieli on keväisen huoleton. Siis matkaan.
Nyt on aika tutkia tien viertä ja tehdä havaintoja alkavasta keväästä. Sydämeni murhettui paikoitellen ihmisten piittaamattomasta suhtautumisesta luontoon. Mitä kaikkea tienvarren pusikoihin oli heitettykään? Onneksi sain silmiini valkoisen läiskän tien ruohostossa. Se sai minut pysähtymään ja klik, kuului kamerasta. Valkouokkorypäs oli ikuistettu. Venyttelen hetken patikoitani, siemaisen vettä ja jatkan matkaa.
Nyt on aika kuunnella lintujen moniäänistä sirkutusta luonnossa. Päivän luontoääneksi sanoisin TILT-linnun, sillä sen ääntely kuului korviini tuulen suhinan ohella melko rytmikkäästi, jotenkin tähän tapaan. tilt, tilt, tilt, tilt tilt, sitten tauko ja samat jutut uudelleen. Vastailin linnulle ja kohta yhtyi peipponen kuoroon. Kun olin kolme kertaa pysähtynyt juomaan ja venyttelemään jäykkiä jalkojani, alkoi silmissä siintää tuttu keväinen koivikko. Taivaan pilvilampaat lipuivat sopivasti kuvaan ja kamerasta kuului jälleen klik.
Nyt on aika viimeistään tajuta miten tärkeä asia liikkuminen on, sillä hypätessäni pois pyörän päältä jalat olivat aladoopia ja askeleet horjuen kävelin mökkiin ja rojahdin viimeisillä voimillani sängylle lepäämään.
Nyt on aika heittää talviturkit ja mennä uimaan. Satuitteko kuulemaan varhain tänä aamuna sitä riemun kiljaisua kun Kuvittelija kipaisi ensi kertaa järveen? Toivottavasti ei linnut äänestäni pelästyneenä muni nahkamunia!
Nyt on aika laskea katiskat ja kokea ne, sillä onnella Ahti on suosiollinen ja sallii lapselleen ahvenia kalakeiton verran. Ei paha.
Nyt on aika laittaa valokuvat koneelle ja elävöittää tekstiä kuvien avulla. Oikein paljon urheilullisia pyöräilyterveisiä maantien varrelta jokaiselle blogini vierailijalle toivottaapi Kuvittelija.
Olet niin paljon talvella kävellyt, että et voi olla ihan hyytelöä. Korkeintaan peffa on kipeä tuon pyöräilyn jälkeen. Onneksi matkalla oli monta syytä pysähtyä, se auttaa ensimmäiseen pyöräilyyn.
VastaaPoistaMutta uimaan, iiiiik!
Kiitos matkaseurasta: huomasitko, että minäkin lentelin siellä taivaalla, olin matkalla uuteen pesään. Nyt on taas kotoinen olo :-)
Uuna
PoistaKyllä minun kävely on tässä kevään korvalla uinunut, mutta pyöräilyä tulee hararstetuksi enemmän.
Ai sinäkö se lentelijä olitkin? Luulin kotkaksi kun se siipiään heiluttamatta kaarteli ylläni. Terveisiä pesääsi!
Hyvä sinä! Minä vasta katsellut pyörää sillä silmällä.
VastaaPoistaOikein reipasta kevätmenoa siellä :)
Ruska
PoistaKannattaa toisenkin kerran katsoa sillä silmällä, pyöräileminen on mmukavaa..
Voihan, 37 kilometriä! Uimista, katiskoita, kamerointia! Jopas on ihana kuvittelija ryhtynyt!!!
VastaaPoistaMinulla ei ole edes pyörää.... enkä kovin pitkää matkaa pysty tallustamaankaan. Tänään sai olkkarin superlikaiset ikkunat kirkastuksen. Jo sekin urakka vetäisi minut tyystin tajuttomaksi päikkäreille.
Ihanat piirustukset!!!
Kiiris
PoistaKaikkein ihaninta oli, että huomasi pystyvänsä polkemaan niin pitkän matkan. Setsuuria oli kroppa ja jalat, mutta saunassa ja järvessä sitten viimeistään virkosi.
Hienostihan sinun pyöräilysi sujui. Kyllä tuo määrä polkemista jossain tuntuukin. Ja talviturkinkin nakkasit jo naulaan, hrr...
VastaaPoistaUrhea olet.
Mukavia pyöräretkiä.
Sirpa
PoistaEi se vesi saunasta järveen mentäessä niin kylmältä tuntunut, kuin luulin. Kylmänpelko se estää ihmistä menemästä, mutta kun sen tunteen nakkaa
Mukavasti tarinoitu!
VastaaPoistaAloitin maanantaina työmatkapyöräilyn ja miten olenkaan nauttinut!
Vikki
PoistaTyömatkapyöräilystä saa mukavan alun uuteen päivään. Tsemppiä!
Ei sulla huonokunto voi olla jos tuommoisen reissun heitit ihan kylmiltään. Puoletkin olisi ollut ihan riittävä ensialkuun. En ihmettele jos jalat alkaa taipuilla tuommoisen retken jälkeen. Hurja olet jos vielä uimassa kävit. Hienot kuvat ja teksti.
VastaaPoistaHarry K.
PoistaEhkä todellakin ylitin itseni, koska vielä saunaan mennessäni olin epäilevällä kannalla järveen menon suhteen. Mutta jos sorsatkin siellä tarkenevat miksen minäkin?
Pyöräilykausi on vasta alkanut, joten intoa uusiin suorituksiin pitää löytyä jatkossakin.
saitkin maukkaan keiton tuosta saaliista keitettyä, meille ei Ahti ollut tänään suosiollinen, saimme tyytyä pyttipannuun eilistä tähteistä! hyvä Sinä, uimaan tuosta vain kuten Helmi, uiminenkin sai minulta viel tänäin jäädä. mukavia mökkipäiviä:))
VastaaPoistaIlona W.
VastaaPoistaMinulla on hyvä ahvenkeiton resepti, siihen tulee Koskenlaskijajuustoa joka tekee keitosta erityisen maukkaan..
Alkukevään mökkipäivät muistuttavat työleiriä, mutta kyllä löhöilyäkin tarpeen vaaatiessa.
Ei sinun kuntosi huono ole lainkaan, vaikka niin hiukan yritit uskotella. Tuo kilsamäärää saakin väsyttää ja tuntua jossain. Kalakeitto on hieno palkkioreippailustasi, samoin uiminen.
VastaaPoistaVähän samanlaista olen minäkin tänään harrastanut, pyöräilinkin, mutta vaan murto-osan sinun kilometreistäsi.
Aimarii
PoistaTlinkin juuri blogistasi ja ihmettelin että pystyit ns. kylmiltään veteen, minä ensin vähän lämmittelin saunassa.
On se huono, ei matkan pituus rasita, vaan se vauhti!
Aikamoinen matka. Onneksi ilmat ilmeisesti sielläkin on suotuisia matkantekoon ja nyt tuoksuu ja laulaa kaikki matkaajan ympärillä. Autossa siitä ei kokisi juuri mitään. Aah noita ahvena!
VastaaPoistaInna
PoistaTottapuhut. Nyt kaikki tuoksuu ja laulaa matkaajan ympärillä. Hienosti sanottu.
Huh, sehän oli oikea pyöräreissu.. ei ihme että jalat oli makaroonia vai mitä ne olivat. Ihastuttavia kuvia, varsinkin järveltä.. ja tuo pulleroinenkin oli hauska:)
VastaaPoistaPulleroinen on minun alter egoni, Kuvittelija elää kuvitelmissaan pulleroisena blondina jolle sattuu ja tapahtuu..
Poista