perjantai 24. toukokuuta 2013
Valkoista ja sinistä
Hyvin nukutun yön jälkeen luulisi heräävänsä täynnä tarmoa ja intoa uuteen päivään. Sateen uhka, joka kiertää pään päällä latistaa isommat fiilikset. Kosteuden ja ilman lämpenemisen myötä kevät hypähtää silmille kaikkialta. On suorastaan pakko tehdä joka-aamuinen kamerakierros pihamaalla. Aunekin on intoutunut kukkimaan ensimmäistä kertaa. Ikää tällä kaunottarella on vähän ja tuskin mihinkään päärynäsesonkiin joudun varautumaan, mutta odotusta sen kukkavanat työntävät ilmoille. Nyt odottelen möttiäisiä kehiin.....
Kiitolliset monivuotiset perennat pelastavat Kuvittelijan päivän. Talvi tuntui koettelevan perennoja, mutta monet saapuivat uskollisten ystävien tapaan jälleen ilahduttamaan silmää. Muistan kun ystäväni toi kielon juurakon saatesanoin, älä laita kukkapenkkiin tätä, tuntuu olevan leviävää sorttia. Meikäläinen kun moista neuvoa uskoisi, sinne vaan toisten joukkoon aatoksin, kasvanneeko tuo, kun multakin on sellaista kun se on, siis huonon laatuista. Kielo ei vähästä lannistunut ja vuosi vuodelta kielon kattama alue penkissä vahvistuu ja laajenee.
Sateet ajoivat etanat liikekannalle. En tiedä miksi juuri etanat herättävät minussa kauhun väristyksiä. Ehkä niiden mieltymys samoihin ruoka-aineisiin salaatin, papujen ja herneiden jälkeen ne valtaavat kukat ja tienoot. Eilen niitä marssi leegio ylös pitkin talon seinää, sain hysteerisen kohtauksen ja huusin Naskartelijan paikalle. Naskartelija poimi niitä ämpäriin ja kysyi tehtäsiinkö niistä iltasta? Tietääkö kukaan tehokasta etanantorjuntakonstia?
Ihmettelenpä miks' ei luonnon eläimistä kukaan ole ottanut etanaa ruokalistalleen. Meillä olisi tätä herkkua tarjolla yltäkyllin. Onhan etanat kansainvälisesti suurta 'kurmeeta'.
Arovuokkokin kärsi hieman talvesta. Kyllähän kukiksi asti pääsi moni ja iloitsen niistä.
Iltapäivällä on odotettavissa hammaslääkärikeissi. Hävettää tunnustaa, mutta pelkään hammaslääkärissäkäyntiä ihan hirmuisesti. Kouluaikojen kokemukset ovat laukaisseet pelon, jolle en näy voivan mitään. Sillä miten helläkätinen hammaslääkäri minulla nyt on, ei tunnu olevan sanottavaa vaikutusta.
Yritän mielikuvaharjoituksen avulla päästä pelosta vapaaksi. Kuvittelen makaavani ranalla ja kuuntelevani laineiden loisketta ja lintujen ääniä. Siitä huolimatta, kyllä pelottaa................
Tavataan taas! Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille vierailijoille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihania arovuokkoja. Noita voisin minäkin aloittelijana yrittää......ehkä?
VastaaPoistaNuo etanat iljettää meikäläistäkin, nykyään jo hammasta purren itsekin "uskallan" kerätä niitä pois.
VastaaPoistaKyllähän niitä olutmukiin saa houkuteltua, mutta sit niitäkin pitäisi olla siellä ja täällä...pah.
Kauniita valkoisia kukkia, nuo arovuokot ovat kyllä ihania.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Ihania nuo arovuokot!! Suloisia kesäpäiviä Kuvittelijalle:)
VastaaPoistaOikein hyvää valkokukkaista viikonloppua sinnekin. Hammaslääkärireissukin taitaa olla jo onnellisesti ohi :)
VastaaPoistaMeilläkin oli yhtenä vuonna noita etanoita aikas lailla, ja meinasin jo hermostua niiden kanssa, kun yhtäkkiä hävisivät. Mikä lienee pelästyytänyt ;D
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sinullekin!
Kauniita valkoisia kukkia! Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaSiellä kukkii kauniisti, on kesän kauneinta aikaa nyt.
VastaaPoistaMeilläpäin noita etanoita ei ole lainkaan näkynyt, ei vielä ainaskaan!
VastaaPoistaArovuokot on todella kauniita!
Hyvää vikonloppua sulle!
Toivottavasti hammaslääkärireissu meni hyvin :-)
VastaaPoistaIhanat arovuokot, ne ovat tosi kauniita. Etanoista en oikein tiedä, paitsi silloin, jos on yksi ja se näyttää, että on huomenna pouta.
Kiitos kommentoijille. tämä kesä tuntuu vauhdittavan Kuittelijankin kulkua. Kyllä minä täällä aina toisinaan käyn ja kommentoinkin..
VastaaPoistaKiitos te kaikki ihanaiset ihmiset!