Viimeistään liivikaupassa, painonhallitsija tulee kokemaan elämyksen jota ei hevin unohda. Toipuminen on hidasta, sillä peilinäkymien ja liivin puristuksesta elpyy hitaasti. Ei riitä että itsensä näkee edestä, sillä takaosasto vilkkuu kuvajaisena mielen muistissa kauan.
Seuraavassa lyhyt ja erikoinen, eli kurkistus kropan kohotusmaailmaan. Suihkunraikkaana ja liivien ostoon orientoituneena marssin kauppaan. Päädyin itsepalveluliikkeeseen, sillä ajatuskin myyjättären pistäytymisestä pukukopin hämärään saa hien kihoamaan pintaan. Liikuin määrätietoisesti liivirivejä plaraten ja keräten mukaani koko ja makuyhdistelmiä joille saatoin hyväksyvästi nyökätä, sitten sovittamaan. Miksi sen pitääkin olla niin tuskallista? Jossain vaiheessa mielikuvitukseni loihti sovituskopin kattoon piilokameran, joten pukeutuminen sovituksen jälkeen sujui sutjakkaan hikisesti. Ei tietoakaan enää suihkunraikkaasta kropasta! Ostointokin karasi kolmannekseen lähtöasetelmista. No, minulla on nyt liivit. Ja totta tosiaan, minun olisi välttämätöntä saada painoni putoamaan. Se peilinäkymä näet!
Kotona heittäydyin viilentämään tunteitani lumihankeen ja enkelinkuvaa tehdessäni tajusin että olen vasta ensimmäisellä rapulla painonhallinnan tiellä. (Huomioi uudet silmälasit)
Mielikuvaharjoittelut kehiin. Nämä jäljet eivät opeta zumban askeleita, vaan ujuttavat ajatuksiini kuvajäljen ja tuntuman kävelyn tärkeydestä. Sunnuntai on perinteisesti liikuntapäivä, joten en anna nyt luvatun lumentulon haitata kävelyharrastustani.
Olen kuin telakalle nostettu laiva. Kölini on kolhiintunut. Laudoitus menettänyt hohtoaan ja kuivunut. Purje pitäisi reivata ja mastot korjata, mutta kuljen laulellen huomiseen: "minun purjeeni ei ole linnunluust....."
Hyvää viikonvaihdetta rakkaat blogiystävät!
Voi hurja, mistä kaupasta puhut. Minä pidän ainakin viisi vuotta vielä nämä vanhat. Tiedän, että juuri tuolta se tuntuisi ja minulla varmaan pahemmaltakin, koska epäilen, että ongelmani on suurempi kuin sinun. Olen jossain vaiheessa nähnyt facebookissa kuvasi ja minusta mitään ongelmaa ei ollut ainakaan viime kesänä. Tietysti joulu kaiken muuttaa voi, mutta ei niin paljoa sentään. (Nyt olen poistunut facebookista, koska siellä ei ole mitään minulle, mutta se on toinen juttu se.)
VastaaPoistaOletko varma, että sait oikeanlaiset silmälasit, jospa ne jotenkin suurentavat? Siinä se ongelma varmaan on, joten Oikein Hyvää Viikonvaihdetta sinulle :-)
Uuna
VastaaPoistaOlisipa vika suurentavissa silmälaseissa? Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole..
Nyt ei passaa tällä sektorilla ruveta tekemään vertailuja, mutta jos joskus tavataan niin puhutaan lisää "siitä suuresta nenästä."
Liivien osto on muutenkin niin poorinkia kuin olla osaa. Toivoo nimimerkki toppaukset omasta takaa...
Liivien osto on yhtä painajaista. Valot sovituskopeissakin ovat kylmät ja kovat, ei yhtään ystävällimielisiä. Sopivia liivejä ei tahdo löytää jo näin "väsyneelle" rintavarustuselle.
VastaaPoistaMiehet pääsevät paljon helpommalla vanhetessaan:)
Mukavaa kävelyretkeä huomiselle!
Sirpa
PoistaOlen jotensakin varma, että sovituskoppien peilit ovat sellaista levittävää sorttia, sillä sellaiseen pakokauhunomaiseen tunnelmaan ne meikäläisen saa.
Se pääsevätkö miehet helpommalla vanhetessaan en osaa vastata, ehkä kuitenkin tämän asian tiimoilta.
ihana postaus kerrassaan:)) nyt selvisi sekin, miks olen itse lopettanut liivien käytön kokonaan, en millään saa itseäni liivikauppaan...
VastaaPoistaIlona W.
PoistaPitäisikö minunkin lopettaa liivien käyttö? Toisaalta taas niihin tottuneena olisi suoranaisia vaikeuksia moniaisissa tilanteissa..
nyt kun en ole käynyt ratsitunneilla vähään aikaan ja juoksemistakaan en harrasta, niin eipä ole ollut tarvetta käyttää. rinnat on palvellut reilut 9 vuotta varsinaisessa tehtävässään, joten aika pieniksi repuiksi ovat sulaneet. eri asia olisi kokonaan, jos olisin perinnyt äitini valtavat rinnat, hyvät tukevat liivit silloin pitää olla, jotta säästyisi enemmiltä niskavaivoilta:))
Poistaps yllättävän nopeasti liivittömyyteen muuten tottuu
Vaatakappaleena liivit ovat niin epämukavat, että minulla ne saavat kyytiä saman tien, kun olen saanut ulkovaatteet riisutuiksi asioilta tultuani. Vai onko vika siinä, että olen valinnut vääränlaiset liivit? Uudet liivit olisi hankittava minunkin. Mutta ongelma on siinä, että suosikkiliivimallista ei valmistekaan seuraavaa kuppikokoa. Kaarituettuja malleja en halua edes ajatella.
VastaaPoistaHyvää laskiaista!
Piri
PoistaKaarituetut ja topatut joita kaupassa on pilvin pimein, niitä on kyllä tarjolla yllin kyllin. Onpa kummaa, että tänä erikoistumisen aikakautena kukaan valmistaja ei ryhdy tosissaan 'kokoamaan vaipuneita ja nostamaan väsyneitä' malliin ja kuosiin joihin voisin olla tyytyväinen.
Kirjoitit ihan kuin mun suullani, hi!
VastaaPoistaSamoilla linjoilla ollaan, ja yhtä kaameaa hikistä puuhaa on se liivien koittelu kaupassa..ja olenkin sen jättänyt taakseni. Ostan liivit katsekontaktin avulla..mutta se siinä vaan on, kun se katsekontakti ei oo sama asia, kuin sovitus. Ja niin useesti sitten joutukin kirpparille ne epäsopivat rintisikat.
Onneksi joskus saattaa joku vielä ostaakkin ne kirpparilla, kun ovat uudet.
Mutta unohdetaan ne kurjat liivit ja nautitaan elämästä, hi!
Harakka
PoistaKatsekontaktikaupalla en saisi kuin kirppistuotteita, siihen ei minulla ole varaa. Olen opetellut sovittamisen jaloa taitoa jopa teepaitojen suhteen, sillä huteja tulee ainakin minulla jos en tuotteita sovita.
Ehdottomasti nautitaan, elämä on ihmisen parasta aikaa kuten Nykäsen Matti on niin osuvasti sanonut.
Ymmärrän ja pukukopeista en pidä minäkään.
VastaaPoistaLiivien kohdalla ratkaisuni on helppo, muistan liivieni kirjaimen ja numeron. Onneksi se pitää paikkansa, vaikka toivoisin ainakin kirjaimen nousevan sinne A-kirjaimen suuntaan. Rintojen pieneneminen ei olekaan mikään helppo juttu, välttämättä laihdutus ei niihin tepsi.
Arleena
PoistaMä en edes Aasta unta näe, pelkään löytäväni itseni Hoon kanssa ja silloin nousee sormi suuhun.
Pukukoppien kokoon ja viihtyvyyteen saisi kaupalla olla varaa satsata enemmänkin. Ne heiluvat verhot tuottavat allekirjoittaneelle paniikkia.
Totta, ei painonhallinta niihin tepsi, valitettavasti ainakaan näillä minun konsteillani.
Jos sinä huolehdit runsaista ryntäistä, niin ei se ole kiva näiden näppyjenkään kanssa. Ollaanko me milloinkaan tyytyväisiä peiliinkatsoessamme, ei varmasti. Ollaan sellaisia kuin ollaan, mahtuuhan tänne harvaan asuttuun maahan vähän pyöreämpää, jos sitten lauta-tyyppejäkin :-DD Liikunnallista viikonvaihdeta :)
VastaaPoistaAina
PoistaJoo turha tässä näppylöistä on haaveilla, suostuu vaan suosiolla muottiinsa ja käy liiviostoksilla O-O
Järkyttävä tapahtuma. En kehtaa edes kertoa omien liivieni kuntoluokkaa, sen vaan tiedän, että sovituskoppin minua ei saa. Johan siinä tulee ahtaan paikan kammo, ahdistus ja paniikkikohtaus.
VastaaPoistaOlet rohkea!
Susu
PoistaAhdistus ja kammo kulkevat Kuvittelijankin kantäpäillä sovituskoppiin, mutta rohkea rokan syö, tai ainakin liivit löytää, kun on pakko.
Tässä jutussa on vinha perä. Siksipä minä liivikaupssa hamstrataan useammat liivit kerralla, jos sattuu oikien sopivat löytymään. Hintaviahan ne ovat, mutta se poskien punotus ja hikikarpaloiden määrä ja harmitus epäkauniista vartalosta on niin rankkaa. Ja mittani tuskin muuttuvat ja liikuntaa tietysti pitää harrastaa, vaikka paino ei putoaisi grammaakaan :) Tsemppiä ostoreissulle :)
VastaaPoistaSelma
PoistaNiin minäkin yleensä teen, mutta nyt sopivuus oli niillä rajoilla, joten ostin vain yhdet ja jäin odottelemaan seuraavaa ostokertaa..
Kerroit niin hersyvän hauskasti tuiki vakavasta liiviasiasta.
VastaaPoistaItse olen ratkaissut liivijutun mahdollisemman yksinkertaisesti, en käy liivikaupoissa, en käytä rintaliivejä. Siihen tottuu. Toki mulla on yhdet vielä jemmassa, mutten tiedä edes, missä ryhdissä ovat.