275. haaste on inspiroitua Eeva-Liisa Mannerin hevosrunosta
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
(Eeva-Liisa Manner, 1971)
Täältä voit katsoa lisää valokuvatorstain kuvia.
Nämäkin ovat vielä elossa
VastaaPoistaNämä hepat taitavat olla suomalaisia, joten suurella todennäköisyydellä ne eivät kuoltuaan kenenkään lautaselle päädy.
VastaaPoistaOvat vähän turhan hoikassa kunnossa eikä säilörehukaan hevoselle sitä sopivinta muonaa ole, mutta riittävästi tuota evästä ainakin on. Kumpa kaikki hoitaisivat eläimensä hyvin...
VastaaPoistaNäyttävät onnellisilta hevosilta.
VastaaPoistaAaaaah, lisää hevosia! Ihanaa.
VastaaPoistaJuokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma...
Kauniit ovat hevosesi.
VastaaPoistaTuota Kiiriksen mainitsemaa laulua isä lauloi aikoinaan, kun ajeli hevosella myllyreissuja ja poimi minut koulumatkalta pyöräni kanssa kärryille.
Kiitos kommenteista, hevoset, varsat vasta ovat hoikkia pitkäjalkaisia ja komeaharjaisia, kerrassaan kadehdittavassa kunnossa.
VastaaPoistaKauniita eläimiä, ei näitä hetikummassa laiteta lautaselle.
VastaaPoistahevonen on terve kun se syö:))
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaKauniita hevosia..
VastaaPoista