Pitääpä päivittää tämä painonhallitsemisyritys vaikkakaan ei kovin kummoisin tuloksin. Pashan, mämmin ja valkosipulihuuruisen lampaan jälkeen olo on pyöreän samettinen. Vaaka, jolle pitkän tauon jälkeen uskalsin astua ei kuitenkaan näyttänyt lisäkiloja, joten syystäkin olen tyytyväinen. Liikunnan lisääminen ja hiilareiden vähentäminen siis tehoaa. Hitaasti tosin. Mutta jojo-laihdutuksen asiantuntijana tiedän, että ruoka-annoksen koko on määriteltävä uudelleen, jos aikoo jotenkin samaa ruokaa syömällä painon hallinassa onnistua.
Pääsiäisen sää oli, ainakin täällä länsirintamalla aurinkoinen ja sees. Liikuntaa tuli harrastettua suhteessa syömiseen ihan kohtuullisesti. Joten kroppa alkaa tottua liikkumiseen siinä määrin, että tänään pilkkimään lähtöä odottaa jo malttamattomasti. Luvassa on auringonpaistetta vienon tuulen kera. Kasvot ovat mukavasti saaneet väriä ja mieli on nousulukemissa sekin. Kevät sen tekee ja aurinko, jonka kanssa tykkään elää. Selvennykseksi on sanottava, että kuvassa ei näy kirjoittajaa..
Pääsiäislauantaiyönä olin messussa, jonka nuoret olivat ohjelmoineet lauluin, puhein ja kynttilöin. Liikuttuneena näkemästä ja kuulemasta ja osaavista laulajista ja soittajista, askel oli kevyt kotiin kulkiessa. Tähtitaivas sai minut pysähtymään ja ihailemaan taivaan valoja, jotka erityisen kirkkaasti tuntuivat tuikkivan ja tuovan myöhäiselle vaeltajalle mieleen virren, "tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa.." Pääsiäisaamun auringon tanssia en sitten kesäaikaan siirtymisen takia herännyt katselemaan.
Lisäksi olen saanut tehtäväksi järjestää kirjastoon vanhojen postikorttieni näyttelyn, niitä keräillessä on kulunut tovi jos toinenkin. Rajoitettu tila supistaa korttien määrää, mutta saanpahan näytille aarteeni 1910-luvulta -50-luvulle. Vanhin kortti taitaa olla 1908 vuodelta! Aioin tehdä jaon ensin vuosilukujen mukaan, mutta aihepiireittäin jaottelu on varmaan paras.
Tomaatit ovat itäneet ja pikkuruiset chilit ovat työntäneet ensimmäisen haalean sirkkalehtensä esiin. Äidin neuvoja muistellen muistan kehua taimiani aina niitä katsoessani. "Kylläpä te olette kasvaneet", höpöttelen niille ja ihan kuin ne nyökkäisivät vastaukseksi.
Joten kevättä pukkaa nyt Kuvittelijan rintaan, niinpä tulee kompastuneeksi riimien kiviin esimerkiksi näin:
Kevät tuli.
Lumi suli.
Purot pani
puli, puli.
Sarkiaako, en ole varma mutta takuuvarma kevätruno joka toimii tänäänkin...
Iloa ja valoa elämäänne!
Kyllä nyt meitä onkin hellitty upeilla ilmoilla! Lenkkeily-ilmat parhaimmillaan!
VastaaPoistaTuota runoa on tullut usein lapsuudessa hoettua.
Aivan huikeat ovat säät. Nyt ei voi nyreillä vaan naamataulu kohti aurinkoa ja kevättä.
PoistaPuli, puli sinulle Marjukka!
Vau, sinullahan on hienot korttikokoelmat! Kiva kun pääsevät esille.
VastaaPoistaIloista kevätpurojen pulputusta edelleenkin!
Kortit ovat perittyjä aarteita ja niin ihania, että.. Laitanpa sitten muutaman kuvan kun olen ne ripustanut esille!
PoistaNyt tuli monta mielenkiintoista asiaa. Aloitanpa siis korteista ja näen silmissäni hienoja aarteitasi.
VastaaPoistaKauniit maisemat saavat myös mieleni ilahtumaan, mutta painojuttu omalla kohdallani kiukuttaa niin vietävästi. Söin ennen pääsiäistä lähes pelkästään salaattia ja kaalisoppaa, mutta paino ei pudonnut yhtään. Sitten söin pääsiäisenä mustikkapiirakkaa ja kasvispiirakkaa ja kahdessa päivässä paino nousi puolitoista kiloa. Sain aamulla hepulin. Etenkin kun piirakanpalat eivät olleet kohtuuttoman suuria. On tämä toivotonta. Liikunta jäi kyllä siihen, että passasin vieraita ja sitä ennen leivoin heille.
Tuo syömisjuttu on tosi kummallinen. Minäkin paastosin ja söin kevyesti ensin, mutta sitten totuttelin pienempiin annoksiin samaa ruokaa, se tuntuu toimivan. Tai ei ainakaan pääsiäisherkuista paino noussut.
PoistaYritetään Uuna yhdessä, ei lannistuta.
Valloittava piirus, kaanon! Elämäniloa, ja reippaita kala-apajia.... oi ahti suo antejaan..!
VastaaPoistaHeips ollaan jo menossa, toivottavasti ahti suo antejaan, ellei niin sitten kamera laulaa.
PoistaIloa ja riamua sinulle Kiiris!
Postikorttinäyttely, kivaa! Varmaan aihepiirien mukaan jaottelu on hyvä, ainakin se näyttää hyvin, miten kuvaustyyli muuttuu vuosien varrella.
VastaaPoistaJuuri pashaa aamupalaksi syöneenä, yhdyn samettiseen oloon. Vaakaa onneksi ei tässä huushollissa ole, housut mahtuvat päälle.
Kyllä ne kasvit nyökyttelevät vastauksesti, ei epäilystäkään!!
Pashaa aamupalaksi, ei paha!
PoistaOlen saanut tänään liikaa aurinkoa..
Kyllä tänään on ainakin ränni sanonut puli, puli...:)) Niin aurinkoisen ihana kevätpäivä ollut.
VastaaPoistaNautitaan kaikesta kohtuudella, myös auringosta!
Kohtuudella, niinpä. Tänään tuntuu että olen saanut liikaa aurinkoa. Ajatuskaan ei kulje (kulkeekohan se muulloinkaan)
PoistaHuikean kaunis tuo mäntykuva. Kelpaa tuollaisessa metsässä ylöspäin tiirailla.
VastaaPoistaOn varmasti ihana tunne, kun olo on keventynyt. Se on hyvä ja kannustava palkinto. Keveää kaunista kevättä!
Puut olivat hirmu pitkiä ja niitä oli kiva kuvata aurinkoisessa säässä.
PoistaEi hullumpi pääsiäinen ja lisäkiloiltakin vältyit, vaikka vähän herkuttelit. Onhan se lupa joskus livetä Kurinalaisuudesta. Hienot kuvat. Sirkkalehtien kehuja eritoten :-)
VastaaPoistaKolahtiko Sirkka-lehdet sinuun?
PoistaVoi ihanaa, että korttinäyttely oikein!
VastaaPoistaMeinaan mä myös kerään niitä vanhoja kortteja ja tiedän, mitä aarteita ne kätkee sisälleen.
Laita nyt meillekin sitten niistä kuvia.
Ja kyllä siellä ulkona jo sanovat, että puli puli!
Kortit ovat aarteita. Niistä pitäisi osata luopuakin, mutta minkäs teet?
PoistaOnneksi eivät vie paljon tilaa.