Oliko siimat kireällä?

Pitkien aurinkoisten päivien jatkumossa herää Kuvittelijakin toden teolla talvisesta horroksestaan. Päivälämpötilojen kivutessa 4-5 asteeseen ja auringon mollottaessa täysin palkein taivaalla, alkaa pilkkisormea kutitella. Sitten suit sait sukkelaan pakataan kalastusromppeet autoon ja suunnataan merimaisemiin. Merellä on hyvä suunnistaa vanhoja jälkiä seuraten, auton ajaminen jäälle on varovaisuussyistä loppunut. Hyvä parkkipaikka tarjoaa tilan purkaa kalastukseen tarvittava ja pikkuisen ylimääräistäkin tavaraa suksikelkkaan.

Vieno tuuli lounaasta siivittää askeleitamme, sekä ystävämme aurinko ohjaa kulkuamme. Nyt suuntaamme suoraan "isokalapaikalle", sillä edellisellä kerralla muutama pullea ahven sai innon viriämään aivan uusiin sfääreihin..

Maisema on suorastaan auvoinen. Pilvetön taivas. Aurinko ystävämme panee parastaan mitä valoon, lämpöön ja viihtyvyyteen tulee. Variksien ja lokkien kuoro, sekä tuulen nouseva ja laskeva kohina korvissamme saavumme suojaisaan poukamaan, missä E. Leinon tapaan; "luuli tulleensa kesähän..."
Naskartelija kairaa reiät ja istumme odottamaan sitä suurta saalista, joka tuskin mahtuisi reiästä jäälle.

Kuluu tovi jos toinenkin. Reikiä porataan jäähän, paikkaa vaihdetaan. Asetetaan kalalakki lupaavasti kallelleen ja taas yritetään. Naskartelija liikehtii hermostuneesti ja vaihdetaan paikkaa. Juodaan termoskahvit ja muistellaan vanhoja hyviä aikoja jolloin kalaa tuli toisinaan sellaista tahtia ettei vähä mitään. Monen tunnin yrittämisen jälkeen on pakko todeta, kalaa ei nyt tule. Silloin valokuvaaja Linssi herää minussa eloon. Mormuskat ja tasapainot saavat jäädä reppuun. Kamera kaulalla otan uuden suunnan, sillä naköalaa on tarjolla yllin kyllin.

Kuvatako meriheinää joka auringon paisteessa on kuin elokuinen kypsynyt viljapelto? 

Vaiko kiviä, jotka ovat väreillään, koollaan ja muodoillaan hurmanneet minut?

Kuvatako aakeeta laakeeta merta ja taivasta jota katsellessa niskat natisee ja sydän sykkäilee Merikannon tapaan: Syyyyvääästi meeri huoookaa..::..

Illalla kotona kroppa on kävelemisestä uupunut. Posket punottavat, mutta mielen kaarelle on jäänyt vienoinen kaipaus meren jäälle..