Voiko siivoukselle olla ahne?
Just niin. Ei olisi pitänyt antaa kevään pyörittää siivousinspistäkään liiallisiin mittoihin. Laatikot tyhjenivät vauhdilla ja roskapussukat täyttyivät kunnes vuoroon tuli muistot vanhojen postikorttien myötä.
Istahdin lattialle, taas kerran, ja levittelin kortit ylt ympäriinsä. Eihän niitä lukematta voinut hävittää? Huomaan vanhemmiten tulleeni melankoliseksi ja kun soppaan lisää ripauksen romantiikkaa on korttien hävittäminen suorastaan ylivoimaista, etten sanoisi mahdotonta. Lattialla sitten istuin itkien ja nauraen kortteja lukiessani. Lapset nuo herrantertut, näkyvät tuntevan äitinsä paremmin kuin äiti arvaakaan. Perinteiseen äitienpäivääidin muottiin minua on vaikea sovittaa, siksi kortitkin kertovat jotain pilviin tuijottelijasta.
"Lahjan paketointi jäi vähän viime tippaan, mutta toivottavasti sisältö miellyttää...?"
Isän päivän kortit vaihtelevat aiheiltaan vetouistelusta pilkkimiseen. Wendelinin Martta on aikoinaan päässyt/joutunut kalastuksen makuun. Mikä onkaan hermoja lepuuttavampaa kuin istua mato-ongella pohtimassa syntyjä syviä.
Illan hämärissä konttaan vielä luuttu kädessä ja pyyhkäisen vanhan kaapin alustaa, samalla ehdin vielä ihmetelläkin miten norjana taipuu paksumpikin varsi työn puoleen. Kummallinen viiltävä kipu polven seudulla lopettaa moiset aatokset ja työnteon kuin seinään. Siivousinto on lopahtanut. Välineet on koottu kaappiin. Haettu esiin salvat, balsamit ja kylmät kääreet. Suutari pysyköön lestissään!
Kuvittelija jatkaa kuvittelujen teillä.. Terkkuja!
Voi jukrat, kun taas oli hieno postaus!
VastaaPoistaJa hyvä, kun laitoit kortit takaisin laatikkoon, äläkä koskaan heitäkkään niitä pois. Ne on ihania muistoja ja aarteita.
Toi siivous on vähän samanlaista, kuin mullakin, pitää hakea tropit ja lopettaa koko homma, mikä ei kunnolla edes ehtinyt alkaakkaan, hi!
Polven kipeytyminen jarrutti siivousinnon kokonaan. Jäljelle jäi kasa kortteja käteen joita pyöritellessä on kulunut tovi jos toinenkin.
PoistaHeh, kuulosti niin tutulta tuo projekti! Meikäläinenkin saa hirveän alkuinnostuksen ja meinaa aina ahmaista liian suuren palan kerralla. Lopulta sitten päädyn tekemään normaalin "pikasutaisun" ja puuhastelen jotain kivempaa. Minulla odottavat muuten vanhan valokuva-albumit kaapissa, niihin jää aina jumiin. Niitä on niin paljon! Miten helpompi tämä digiaika onkaan. Ja kuvakirjoja on niin helppo tehdä jos haluaa.
VastaaPoistaVoisin peukuttaa kanssasi. Albumeihin asti en ole edes ajatuksissani päässyt. Niitä on runsaasti ja tekisi mieli tarttua toimeen, mutta...
PoistaDigiaika on tuonut uuden tavan kuvata, sillä filmiä ei tarvitse säästää. Sen kuin posottaa vaan menemään ja valitsee parhaat.
Pikasutaisun inspista odotteleva Kuvittelija surffailee nyt nettipoluilla.
Kiva korttisiivouspostaus. Eihän tuollaisista aarteista voi luopua.
VastaaPoistaRuska
PoistaEn mä aio luopuakaan. Tuottavat näet paljon iloa..
Voi, saisipa joskus edes alkuinnostuksen!!!
VastaaPoistaEi noita muistoja kannata heittää pois, niistä saa tulevina vuosina monta uutta, ihanaa hetkeä, kun ne katselee läpi ja laittaa taas takaisin.
Siivoaminen voi vaarantaa terveytesi!
Susu
PoistaTotta puhut, siivous vaaransi terveyteni. En ole enää se nuori tyttö joka kiipeili puihin, vaan..
Muistoja voi elvyttää lukemalla vanhaa postia. Tulipa taas uusia näkökulmia elämään.
Melko napakan näköisen paketin sait aikaan!
VastaaPoistaVoi, voi, kyllä nuo siivoukset on minunkin huushollissa usein pitäis tehdä-asteella. Liekö parasta varoa, jos siinä noin pahasti itsensä loukkaa, miten sullekin kävi.
Ehdottomasti kannattaa varoa. Pitäisi-tehdä on parempi kuin mennä römeltää ja loukata, tietää Kuvittelija nyt.
PoistaKyllä minunkin pitäis... Onneksi luin tämän postauksen ja huomasin, että siivouksesta voi tulla paikat kipeäksi, joten taidanpa tehdä jotain mukavempaa! Mukavan näköinen sisältö paketissa ainakin kortin mukaan!
VastaaPoistaEikös olekkin mukava paketti. Voi lepuuttaa silmiään katsomalla vaikka Hiljaiset sillat.
PoistaIhastuttavia kortteja, älä ihmeessä hävitä, ei ne paljon ruokaa vaadi:) Taas kerran suunnittelen muuttoa ja tämä olisi nyt kolmas kerta ja toivottavasti viimeinen kerta reippaan kolmen vuoden sisällä, jos se ylipäätään nyt onnistuu tänä vuonna?
VastaaPoistaNäitä kortteja olen raahannut kotitalostakin lisää, en raski enempää hävittää, niitä on mennyt kyllä loojatolkulla roskiin ja miten sitä muutakin törkyä voi kertyä niin paljon, vaikka äsken kaikki melkein hävitin tai siis melkein pari vuotta sitten. Parikin kuolinpesän siivousta on ollut tavallaan peräkkäin, kun ei ajallaan niitä jaksanut, niin riittähän sitä.. kylmästi olen hävittänyt paljon sellaistakin, mitä en olisi tehnyt, jos olisi ollut tilaa tai olisin asunut jossakin ikään kuin kotona:)
Hävittämisen ongelma muuttaessa onkin varmaan ylivoimainen. Paikallaan pysymisessä on puolensa, mutta lapset joskus kyselevät, eikö mitään voisi laittaa pois. Äitini, jonka mielestä "jos tänään hävität huomenna tarvitset" periaate on kahlinnut minut jonkinasteiseksi keräilijäksi.
PoistaNuorempana olin paljon huolettomampi hävittämisen suhteen.
Siivous on joskus vaarallista ensiksi jarruttavat kaikki vanhat muistot ja aikaa kuluu toiseksi joko selkä kipeytyy tai jalka nyrjähtää.
VastaaPoistaMaltilla on mentävä.
Niinpä, valtti olisi ollut malttia. Tästäkin opin, toivottavasti.
PoistaHyvä että on edes niitä muistoja jotka jarruttavat siivousvauhtia, muutenhan sitä jo makaisi liikuntakyvyttömänä sängyn pohjalla. Sanoo jo kolmatta päivää laatikkosiivojen parissa viettänyt, tätä vauhtia säilyn ehjänä vielä ikkunanpesuunkin.. jos nyt ennen kesää ehdin.
VastaaPoistaIkkunanpesu.
VastaaPoistaApropoo, eilen ostin kaupungista laitteen joka helpottaa ikkunanpesua. Odottelen vesisateiden loppua, polven paranemista ja uuden epelin käyttöönottoa.
Ikkunanpesu kun ei sekään ole lempipuuhaani.