Kevään kohinaa

Nopeasti se sitten tulee, kun on tullakseen. Kevät. Runsas viikko sitten katselin näkymää pihalla joka oli niin talvisen tuntuinen suurine lumivalleineen. Itään katsova talo, varjoisa alapiha ja viileä tuuli oli yhdistelmä, jonka kokeakseen ei malttanut topasta vielä luopua. Kunnes lumi päätti pestä kasvonsa, se pesi päivän jos toisenkin ja viime torstaina yltyi suihkuttamaan itseään aamusta iltaan. Perjantaiaamuna en ollut uskoa silmiäni, lumet olivat lähes tyystin kadonneet ja auringon puolella kotia idän sinililjat heiluttivat itseään lempeästi tuulen kuiskutellessa niiden korvaan keväisiä asioita. Nyt se on täällä, kevät.

Ilolla laitoin myös merkille, herra Kotta on saapunut. Käynyt tarkistamassa kotinsa, huomannut että pönttö on valmiina vastaanottamaan pienen tai vähän isommankin perheen. Kotta kantaa muassaan kevään airuen merkkiä. Saan seurata sen puuhia päivittäin. Lentonäytökset ovat sitä luokkaa, että Hawkit jäävät toiseksi.
Kaksi kottaraispariskuntaa tietää myös aikamoista nokkapokkaa kumpi saa valittua suosituimman pöntön.

 Nyt kun polvi alkaa vähin erin kuntoutua, myös sen kantaja virkistyy samassa suhteessa. Ostin sellaisen ikkunanpesukuivaimen jonka pitäisi helpottaa kyseiseen työhön tylsistynyttä. Onko nyt laitaa, että auringon väri pitää tarkistaa ovea raottamalla. Tänään pesukuivain saa sananmukaisesti ensikasteensa ja kuvittelija liittyy joko tuotteen mainostajiin tai sitten ei. Etten kokonaan olisi irtautunut kuvittelemisesta kerron, että 'juoksin' eilen pitkin keskustassa virtaavan joen partaita kamera kädessäni. Jäät ovat lähteneet joesta ja mutainen vesi ryöppyää siltojen ali kohti järveä ja merta.

Mielessäni muhii lisäksi yksi ostohaave, uimapuku. Sellaisen haluaisin ostaa, mukana kulkee tosin monta muttaa. Painonhallintaprojektini on takkuillut polvikivun takia ja liikkuminen on ollut naftaliinissa. Kiertelen kiinnostuneena uimapukurivistöjä ja etsiskelen haaveuimapukuani, joka peittoaisi minut olkapäistä polviin. Nostaisi vaipuneet ja silottelisi pullahtaneet kohdat suht' normaalin näköiseksi joka minun tapauksessani, tiedän, on liikaa toivottu. Uiminen kun on niin mukava harrastus.

Talviuintia tuskin harrastaisin, mutta jos joskus pääsisin käymään Suomi-äidin päälaelle, siellä haluaisin pulahtaa jäämeren syleilyyn..
Älkää pelätkö, olen ihan terve vaikka ajatukset kulkevatkin vähän vallattomasti, kevät sen tekee.

  
 Runsaan viikon päästä alkaa vanhojen postikorttien näyttely kirjastossa. Olen mielikuvarakentanut näyttelytilan päässäni valmiiksi ja uskokaa tai älkää, se on käynyt työstä sekin.

Ja nyt ikkunoiden pariin. Adios amigos!