"Taatto, taatto lähti innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan.."
Lapsuuden joulukuusenhakuajoista, jolloin taivallettiin isän perässä syvässä lumessa puuskuttaen, on pitkä matka tähän päivään. Silloin taisi äidin pyyntö isälle olla vaikuttimena, kuljettaa kärsimättömät ja kyselevät lapset pitkälle kuusenhakukierrokselle, jotta äiti saisi rauhassa valmistaa joulua. Perusteellisen ja pitkän metsässä tarpomisen, moneen kuuseen katsomisen lopputulos oli aina se ensimmäinen valinta, jonka ympärillä aluksi kierreltiin ja arvelen isän käyneen jo aiemmin valitsemassa.
Nyt hypähdettiin autoon ja ajaa hurruutettiin mökin tuntumaan. Vanhoja traditioita noudatettiin siltä osin, että kuusi oli valittu etukäteen, mutta sen valinnassa kauneusarvot jäivät kakkoseksi. Olen jo monena vuonna tottunut ajatukseen, että joulukuusi on metsänhoidollinen valinta. Harvaoksaisena ja toispuolisena se kaadetaan ja ylennetään parvekkeelle joulun ajaksi tuikkimaan kynttilöillään joulun valoa. Naskartelija tekee taikojaan, ja kohta entinen toispuoleinen ja harvahko kuusi näyttää tasaiselta ja oksat törröttävät passelisti oikeisiin suuntiin. Oksien 'istuttaminen' kuuseen on tullut tutuksi naskartelijan myötä.
Molempien perheistä tulleet joulutraditiot elävät sitkeästi ja niiden muuttaminen tai modernisoiminen vaatii oman aikansa. Joulukuusen siirto sisältä ulos parvekkeelle, onnistui aikoinaan yllättävän helposti. Ja Kuvittelijan osuus keveni huomattavasti. Alituinen neulasten imuroiminen ei ollut lopulta se SYY, vaan jonkinlainen allergian tapainen, jonka kuusen voimakas tuoksu aiheutti useimmille perheenjäsenille.
Ja sitten siihen eiliseen kuusen hakuun. Olin varustautunut kunnon bloggaajan tavoin jopa kahden kameran kanssa.Hohdokas tarina postaukseksi muhi päässäni. Puiden oksien puuterimainen lumi alkoi kuljettaa minua syvemmälle metsän siimekseen. Kun sieltä vihdoin selviydyin kuvaamaan joulukuusenkaatoa, kuulin miten peräkärryn takaluukku kolahti epäilyttävästi. Riensin paikalla ja kysyin:
-Joko sinä sen kuusen kaadoit?
- Joo, sitähän me tultiin hakemaan.
- Minun piti kuvata se homma.
- No, ensi vuonna sitten....
"Taatto.taatto lähti innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan..."
Joulutraditiot pysyvät vuodesta toiseen, niistä jään parhaat muistot.
VastaaPoistaHauska postaus tuli, vaikkei aivan sitä mitä kuvittelit :)
Äidilläni oli tapana sanoa, ei puhumattaoman asioista tiedä. Pidin liian itsestään selvänä, että minua on helppo lukea.
PoistaKiitos tämän päivän tunnelmoinnista joka päättyi makeaan nauruun:)) Näin meilläkin käy joskus:))
VastaaPoistaOlen usein kohdallani huomannut sen tosiseikan, kun itselleen nauraa, siltä ei tule naurua puuttumaan.
PoistaEhkä ensi vuonna sitten saat kuusenkaadonkin kuvatuksi, kunhan muistat asiasta ilmoittaa :))
VastaaPoistaKiva tarina tämänkin päivän kalenterissasi.
Kunhan muistan, vaikka muisti onkin aika briljantti se on niin pahuksen lyhyt toisinaan.
Poista
VastaaPoistaLuminen metsä on raskasta talloa. Onneksi kuvat ovat helpompia katsella :D
Meillä ei ole paljoa lunta, metsässäkään. Enemmän ongelmia tuottaa oksat ja kolot joihin aina lankean. Olen sellainen klömsi.
PoistaKait sinulla oli tarpoessa lumikengät? Kun et ehtinyt kuusen kaatoa kuvata, niin laula kuusenkaatolaulu:)
VastaaPoistaMinulle ei tänä vuonna kuusta ilmesty. Oliivipuu tuossa nurkassa saa seurakseen pienet valotuikut. Kyllä se kuusesta menee.
Taidanpa laulaa;
VastaaPoistaKas kuusi kaatui metsässä, metsässä, metsässä,
kas kuusi kaatui metsässä, metsässsä.
Ei ollut Kuvittelija kuvaamassa, kuvaamassa, kuvaamassa,
ei ollut Kuvittelija kuvaamassa, kuvaamassa..
Minulla ei ole oliivipuuta. Onko se oikea oliivipuu, siis siihen tulee oikein oliivejakin? Mistä sellaisia saa?
Tämä tarinointi toi mieleen niin monia muistoja, isän kanssa se kuusi aina haettiin ja samanlaista pyörimistä harrastettiin:)
VastaaPoistaViime vuosina on muovikuusi tököttänyt olkkarissa :O
Olishan se ollut mukava nähdä kuusenkaatokuvat :)
Kuusenkaatokuvat jäivät haaveeksi tällä kertaa. Mutta muistoja, niitä keräilin reppuuni metsän siimeksessä.
PoistaTosiaan ennen vanhaan meillä ei ollut kuin puinen kuusenjalka. Usein siihen laitettiin oksapuoli kuusi, jonka isä sai näyttämään tasapainoiselta varaoksien avulla. Veivillä reikä runkoon ja reikään sopivanmittaisen oksa. Ja jotta oksa kannattelisi vanhanaikaisia talikynttilöitä, isän piti sitoa vielä teko-oksan pää karhurihmalla ylemmäs kuusen runkoon.
VastaaPoistaTämänvuotinen kuusi on jo meillä katsottuna omalta metsäiseltä tontilta miltei näkoetäisyydeltä. Taatusti tulee tuore.
Puinen kuusenjalka oli meilläkin ja kynttilöitä sidottiin oksiin narun avulla. Äiti oli kuin vapaapalokuntalainen vahtiessaan ettei kynttilät sytyttäisi kuusta palamaan.
VastaaPoistaRomanttinen ajatus lähteä metsästä kuusta hakemaan. Sitä varmaan tehtiin silloin kun olin pieni ja Lauttasaari oli villi saari Hesan edustalla. Isän kanssa käytiin sahaamassa se jossain metsässä. Mutta sit muuten sillai normaalisti kuusenmyyjiltä ... Ja nyt ei ole kuusta ollut kait 20 vuoteen.
VastaaPoistaHauskasti tarinoit, ja se kuvaamatta jääminen - no, onhan sulla sit mitä odotat ensi vuonna.. :)
Täällä maaseudun rauhassa me haetaan edelleen kuuset metsästä, niin jouluista, niin juhlavaa.
PoistaMinun lapsuudessani kuusi haettiin Liisantorin kuusenmyyjiltä. Omat lapset ja lapsenlapset ovat nyt Suomessa saaneet oikean metsäkuusen.
VastaaPoistaLapsille ja lapsenlapsille oikea kuusi on enemmän kuin osaa arvatakaan. Ne perinteet!
PoistaEi ne miehet kans mitään ymmärrä, olisihan tuo nyt pitänyt tietää, että kuusenkaatoon kuuluu sen kuvaaminen! Heh heh! Hauska tarina!
VastaaPoistaOlisin minäkin ehkä voinut ajatukseni ääneen sanoa, mutten sitten olekaan niin helposti luettava kuin olen kuvitellut.
PoistaMiten tämä jäikin tuon hienon kollaasin takia huomaamatta. Hauska tarina. Minäkään en voi tuoda kuusta sisälle. Kun Emmi oli pieni laitettiin hänen ilokseen muovikuusi, mutta nyt kun menemme heille aatoksi, en laita kuusta sisälle lainkaan, vain kynttelikköjä ja muuta jouluista.
VastaaPoistaNiin joulu kuusetta, on silti joulu. On niin paljon kiinni siitä miten sen viettää, luulen.
PoistaEläydyin kuusenhakureissuusi täysin. Semmoistahan se meilläkin, kuusi omasta metsästä, puujalkaan ja narulla kynttilät kiinni oksiin, myöhemmin toki kiinnittimillä.
VastaaPoistaKuusen haku on edelleen mieluisaa. Meillä on pihassa 2011 marraskuussa haettu kuusi, jonka oksilla loistaa nyt kynttilät. tekee kyllä mieli lähteä metsään etsimään metrin pituista pikkuista kuusipuuta tupaankin.
Luminen metsä on niin houkutteleva.
Luin sinun ikikuusestasi ja olin aivan ihmeissäni.
VastaaPoistaMetsä on lumoava paikka tälläiselle erakolle kuten minä. Viihdyn siellä ja puhun paljon itsekseni. Onneksi ei kukaan kuule. Tai ainakin luulen niin.