Joulusaunassa

Joulumuistoja pulpahtelee pintaan, muistoja joista toiset ilahduttavat mieltä ja toiset....no niin. 

Tontut, nuo hiipivät kujeilijat kulkivat kurkkimassa ikkunoiden alla ja hoitivat samalla "Summerhillin" virkaa.
Kasvattajan apuna tontut kuitenkin toimivat moitteettomasti, eikä ollut aikaa miettiä omia vaikuttimiaan. Niinpä sain aikoinani heistä  oivan keppihevosen ja rahtusen aikaa joulutohinoihin sanomalla, taisinpa nähdä tontun vilahtavan ikkunan alla ja kas kummaa, ryhtiliikettä löytyi isommasta pienimpään.

Olisipa kiva tietää toimiiko sama menetelmä vielä nykyäänkin? Tonttuparat ovat aiheettomasti saaneet mainetta edellä kerrotusta. Toisaalta taas lapsien jallittaminen näillä joulutontuilla, onko siinäkään ajatusta?

Jos sallitte vielä yhden joulumuiston, kohta ne kääräistäänkin pakettiin taas vuodeksi eteenpäin? Joulusaunan arvosta ei kiistellä, se kuuluu tapoihin josta luopuminen ainakin näin maaseudun sydämessä olisi tavatonta. Niinpä mekin sisarukset vähän isompina pikkutyttöina pakkauduimme saunaan nelisin. Sauna vanha jo, oli iso ja parvi korkealla katon rajassa. Lattialla ritilät ja kylmä talvinen tuntui vetona pikkujaloissa. niinpä kipitimme parvelle lämmittelemään. Kun viimeinen meistä aikoi astua lavolle hän tokaisi; eikö teidän mielestänne tämä parvi heilu? Ei se mitään heilu, tule tänne vaan ja silloin rysähti. Parvi petti allamme, osa putosi lattialle ja osa jäi keikkumaan katon rajaan reunoista kiinni pitäen. Meteli oli melkoinen ja löylyn ottaminen jäi aikomukseksi. Kun saavuimme tupaan ja neliäänisesti kukin tarpausta omalla tavallaan värittäen, kerroimme tapahtuneesta vanhemmillemme kuulimme, ette kai pitäneet kovaa meteliä, kuului kuin yhdestä suusta?
Onneksi he eivät kuulleet, sillä tiesimme vanhastaan, sauna on pyhä paikka, eikä siellä saanut huutaa.

Tuima on talven pakkanen,
tähdet kiiluvat yöhön,
kansa kartanon hiljaisen
nukkuu aamuun ja työhön.
Verkkaan laskee jo kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
tonttu ei vaan saa unta.