Tule meille Tuomas-kulta, tuopa joulu tullessasi

Tänään, päivänä jolloin on talvi seisahtaa, jolloin Tuomas tuo joulun, Kuvittelijakin näki pitkästä aikaa auringon. Ja jälleen rintaan virisi toivo kevään tulosta. Vaikka pakkanen paukkuu nurkissa, niin sisarukset Toivo ja Usko ovat tulleet kylään.

Kuinka hyvältä maistuukaan hauduttamalla uunissa tehty riisipuuro. Kokeiltu on nyt jälleen sekin ja vatsa pullottaa täyttä oloaan. Aivan mainiosti voisi  nyt kellahtaa sänkyyn seinähirren suuntaan, ellei Naskartelija olisi aamulla saanut loivaa mielenhäiriötä. Nimittäin, patjat ovat ulkona tuulettumassa. Peittojen kera.

Joulun aluspäivät kuluvat systemaattisesti jääkaapin tyhjennysfiiliksissä. Luovuuden lähteet ovat kukkineet joten tähteet ovat saaneet uutta muotoa. Monet joulunedusreseptit pohjautuvat, mitä kaapista sattuu löytymään periaatteelle ja oikeat kulinaristit kauhistuisivat uskomattomia makuyhdistelmiäni. Naskartelija on kiltti, ei enää kysy mitä tämä on, vaan syö mitä pöytään kannan. Selvittiinhän me elämämme alkuvuosinakin, jolloin minulla oli ruuanlaitosta aika hämärä käsitys. Ensimmäisen hernekeiton muista aina; Aloin yhdellä kattilalla ja lopetin kolmella. Herneiden paisuminen oli minulle silloin mysteeri.

Kuuntelen joululauluja kanavalta, jossa intohimoisimmat joululaulujen ystävät saavat toiveensa täyttymään. Silti, Karoly Garamin Joululaulua en ole vielä kuullut, vaikka sitä alitajuisesti olen sieltä odotellut. Ehkä se tulee lähempänä joulua, jolloin kyyneleet ikään kuin kuuluisivat asiaan.

Pakkasta on - 15 astetta ja pysyttelen mieluusti sisätiloissa. Muutenkin olen niin täydellisesti unohtanut terveet elämäntavat, ellei jossain ole sattumoisin keksitty uutta terveysvaikutteista yhdistelmää, lepää paljon ja syö väliajat. Ilmoitattehan minulle jos kuulette tällaisestä?

                "Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa..."