268. haaste on perinne.
Jouluun liittyviä perinteitä on vaikka millä mitalla. Jotkut ovat vuosien vieriessä jääneet pois, toiset taas seuraavat mukana joulusta jouluun ja joskus mukaan tupsahtaa joitakin uudempiakin, joista vähin erin muodostuu perinteitä. Minulle perinteeksi on muodostunut seurakunnan lähetysmyyjäiset, joihin osallistuminen valmistaa kirjoittajan jouluun.
Täältä voit kurkkia lisää perinnekuvia.
Oh, nyt se on valmis. Niin tosi kaunis ja maukas perinne!
VastaaPoistaLähetysmyyjäisistä saa maukkaita jouluruokia ja -leivonaisia. Piparkakkutalon väkertämisessä onkin aikamoinen homma.
VastaaPoistaSiitä tuli kaunis joulun tunnelman tuoja ja hieno perinne. Iltainen juhla oli varmaan hieno, olin tänään itse vastaavassa ja vielä laulut soivat mielessä. Kerron huomenna lisää...
VastaaPoistaSöpö! Valo tulee kauniisti sivulta.
VastaaPoistaKaunis ja herkullinen piparkakkutalo.
VastaaPoistaHienosti tehty ja herkullisen näköinen talo.
VastaaPoistaOlen ollut jonkin aikaa poissa blogistaniasta ja nyt, mitä kaikkea ihanaa sivultasi löytyikään! Olen selannut edes takaisin ja ihastellut. Se valtavan upea nypläyskin ja siihen liittyvä tarina, liikuttavaa. Piparkakkutalossakin näyttää olevan kaikki lempiherkkuni, mutta eihän tuota syödä raaskisi.
VastaaPoistaJokaisella on omat perinteensä. Sinulla on hyvät perinteet. Piparkakkutalo on herkkuisan näköinen ja varmasti myös maukas :)
VastaaPoistaHerkullinen perinne, myös myyjäisissä on tärkeää että on kävijöitä, mutta myös myyjiä. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
VastaaPoistaEihän tuota raski syödä, niin on kauniin ja karkkisen makean hyvän näköinen.;)
VastaaPoistaEi ole aikoihin ollut piparitaloa pöydällämme Joulun aikaan, jäänyt tämä perinne pois.
Hyvin ovat kattotiilet riittäneet ainakin näkyvän puolen lappeelle! Talosta tuli taideteos, vallan kaunis. Miten tuota raaskii syödä?
VastaaPoistasinulla kaunis perinne, lähimmäisten muistaminen, jaettu ilo on paras ilo!
VastaaPoistaKaunis piparitalo! Minä en muka koskaan ehdi tehdä... :)
VastaaPoista